Niin se vain on, että pieni sana voi aloittaa päivän aurinkoisesti. :)Eilinen päivä meni täysin matkustamiseen. Lähdin kotoa puoli 12 aamupäivällä ja Suomen aikaa olin täällä ke aamuna puoli 8. Mutta täällähän se oli vasta ilta ja yö edessä. Pelkäsin, etten nukkuisi yöllä, kun koneessa nukuin ja nukuin ja nukuin. Vaan toisin kävi. En meinannut aamusta päästä ylös, kun oisin vaan nukkunut. Ehkä matkan valmistelut olivat sittenkin "raskaampia" kuin ajattelin.
Mutta tuohon päivän sanaan. Kävin aamusta kävelyllä ja totesin, että reilu vuosi kotomaassa on saanut mut taas unohtamaan miltä se todella tuntuu, kun ihmiset on ystävällisiä ja ottavat katsekontaktin ja tervehtivät. Itse pyrin kyllä tervehtimään naapureita ja useimpia ihmisiä kävellessäni Puistolassa kauppaan tai postiin tai muuten vain koiran kanssa. Mutta vastaus takaisin joko tulee tai ei tule. Tai henkilö on niin yllättynyt, että ei vastaa mitään tai jää juttelemaan pidemmäksi aikaa. Tai jos vastaus tulee, se tulee alta kulmain mörähtäen. Suurimmaksi osaksi kai lienen vain outolintu..
Täällä kohdatessani ihmisiä, he hymyilevät, tervehtivät iloisesti ja saattavat sanoa jotain lyhyesti sen silti velvoittamatta sen suurempaan keskusteluun. Se ei tarkoita, että pitäisi olla ystävä tai tuttava jokaisen kanssa, mutta vaikutus yhteisöön vain on suuri. Kokeile vaikka! Kun tervehdit toisia, siitä tulee hyvä mieli itselle. Vaikka toinen jurottaisikin, siitä tulee hyvä mieli. Ja ennen pitkää ihmiset kyllä vastaavat.
Vaikka olet yksin, olet osa suurempaa kokonaisuutta, kun sinut huomataan. Mutta yksinäisyys tuntuu vieläkin suuremmalta, kun olet joukossa, eikä kukaan huomaa sinua, katso sinuun, tervehdi sinua. On kuin joukko ihmisiä kulkisi elämää eteenpäin huomaamatta, että siellä rinnalla kulkee iso joukko ihmisiä kohdaten samoja asioita joka päivä, silti yksin.
Olisi aika meidän suomalaisten alkaa huomata, että emme ole yksin. Tarvitsemme toisiamme ja on upeaa huomata, että voin tuottaa pienellä asialla iloa toisille. Toinen asia, jonka olen jo aiemmin huomannut, on se, että suomalaiset ulkomailla eivät ole kuten suomalaiset Suomessa. Joten ei pidetä sitä "olen suomalainen, siksi tällainen" kylttiä enää ylhäällä. Sukulaisemme muualla eivät ole kuten me. Ehkä voisimme oppia heiltä. :)
Tässä tämän päivän mietteet. Päivä vielä edessä, vaikka teillä jo ohi. Iloa huomiseen ja muista, että pieni hymy tekee suuren vaikutuksen!!!
Tarja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti