tiistai 28. kesäkuuta 2011

Kaliforniassa sataa!!!

Todellakin!!! Kaliforniassa sataa!!! Ei pitäisi vielä muutamaan kuukauteen, mutta nyt sataa. Kaatamalla.

Eihän tämä uutta ole suomalaiselle, tällaistahan kesä on. Mutta ei täällä. Kalifornialainen ajattelu on, että kun kesä alkaa kesäkuussa, sen jälkeen voi laskea 100% hyvän sään varaan eli häät ym. tapahtumat järjestetään huoletta ulkona telttakatosten (jotka suojaavat auringolta) alla. Ja tätä jaksoa jatkuu sitten tuonne syksyyn asti. Golden State nimi tulee siitä, että kesän aikana kuivuus muuttaa kaiken aluskasvillisuuden pääsääntöisesti kullanväriseksi, toisin sanoen kuivaksi. Kukkulat ja mäet ovat kullanruskeita kauttaaltaan. Jotta nurmikko pysyy vihreänä koko kesän, sitä kastellaan jatkuvasti ja päivittäin, yöaikaan mieluiten. Kasvillisuus, joka pysyy vihreänä, on kuivuutta kestävää. Siksipä tämä on hyvin epätavallista ja ennenkuulumatonta suorastaan. No, sen pitäisi olla ohi huomen aamuun mennessä. Mutta uutisten sääosuudessa toimittajat naureskelivat, että mistä kaivaa esiin sateenvarjon...

Ja kun katselen näitä säämuutoksia täällä ja kaikkialla, näen miten tämäkin seikka vaatii meitä muuttumaan. Elämässämme on paljon asioita, joiden varaan me laskemme luonnollisessa. Sää on yksi niistä. Kun joku sanoo "kesä", ajattelemme aurinkoa, lämpöä, suomalaisena myös sadetta ja ukkosta. Talvi tuo mieleen lumen ja kylmyyden. Mutta kun katselemme taaksepäin viime vuosia, niin enää ei voi olettaa, että asiat menevät tietyllä tavalla. Emme voi laskea sen varaan miten se on ollut. Muutama talvi sitten lunta ei Helsingissä ollut koko talvena. Eikä kunnon pakkasiakaan kuin hetken. Kun seuraava talvi oli tulossa ja amerikkalaiset ystäväni kyselivät millainen talvi tulee olemaan, (he kun asuivat silloin Suomessa) vastasin etten voi tietää. Kuvailin millainen suomalainen talvi yleensä on ja sitten millainen edellinen talvi oli. Meidän täytyi kohdata tuo tuleva talvi ikään kuin aivan uutena elementtinä tietämättä tulisiko olemaan luminen ja kylmä vai vetinen ja lämmin talvi. Emme täysin voineet varautua, vaan odotimme ja tutkailimme miltä talvi näyttäisi ja silti varustautuen siihen ymmärryksemme mukaan.

Olemme tässä samassa myös hengellisesti. Näen sen. Se, miten olemme tottuneet kohtaamaan asiat aiemmin, ei päde tähän päivään. Meidän mielemme täytyy uudistua! Meidän täytyy astua ulos ajattelusta, että elämä on kuten se on aina ollut. Maailma ei ole muuttumassa paremmaksi, päinvastoin. Kaaos lisääntyy, epävarmuus lisääntyy, eikä niitä voi poistaa positiivisella ajattelulla tai sulkemalla silmät. Tämä mitä nyt on ympärillämme voi hetkessä muuttua ja sen ymmärtämiseksi riittää, kun luomme katseemme Japaniin ja mitä siellä tapahtui vain muutama kuukausi sitten. Jos suomalaisena ajattelet, että Suomi on turvassa, niin ei se valitettavasti ole. Mutta meidän turvamme on Ikiaikojen Jumala.

Näin unen pari yötä sitten, jossa olimme San Franciscossa ja valtava tsunami iski kaupunkiin. Kuulimme varoituksen ja lopulta näimme sen tulevan. Mutta kun vesimassa oli iskeytymässä meihin, tunsin kuinka minut kirjaimellisesti nostettiin ilmaan. Olin tuon veden yläpuolella, samoin muut, ilmassa ilman mitään näkyvää missä olisin ollut. Ja kastuin vain sen verran mitä vesipärskeet kastelivat minua veden ollessa allani. Sitten aalto vetäytyi ja minut laskettiin maahan.

Tiedän, että minun elämäni on Jumalan kädessä eikä omassani. Liikumme maaperällä, joka on epävakaa. Viimeiset vuodet tiedemiehet ovat odottaneet, tutkineet, yrittäneet määrittää päivämäärää, silti vuorenvarmoina siitä, että ennemmin tai myöhemmin tätä aluetta kohtaa valtava maanjäristys. Pitäisikö minun siis olla huolissani? Ei todellakaan. Tuo uni vahvisti sen mihin uskon vahvasti. Kun elämäni on linkitettynä Jumalan tahtoon ja ohjaukseen, kun elän Hänessä ja Pyhän Hengen johdatuksessa, Hän johdattaa minua ja varjelee minua. Silloin olen oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Eikä tätä päivää määrittele minulle menneisyyteni tai se mitä aiemmin on tapahtunut, vaan se mitä Herra puhuu tänään.

Jumalan valtakunta on tullut sinua lähelle. Miten vastaat siihen?

Tarja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti