Vesi oli hurrrrrrjan kylmää. Tässä vaiheessa en unelmoi uivani koko kesänä Tyynessä valtameressä. No, ehkä mikäli lähdemme eteläiseen Kaliforniaan, mutta näillä leveysasteilla ... en todellakaan. En ole avantouimari, enkä aio tulla sellaiseksi tänä kesänä. :o)
Mutta tuonne menemme varmasti uudestaan. Meri on yksi parhaimmista elementeistä itselleni. Ja Reijo on tässä kohtaa 100% samaa mieltä. Katsomme sitä vain eri näkökulmista. Hänestä paras osa on olla merellä, minulle riittää sen äärellä oleminen. Voin istua tunteja tuossa aaltojen pauhussa. Etenkin kun tuota samaa pauhua ei kotopuolessa ole mahdollista kokea, kuulla eikä tuntea. Kun silmät sulkee tuossa pauhussa, se on jotain kerrassaan upeaa. Tuulen, viileän ja raa'an kaukaa mereltä puhaltavan tuulen tuivertaessa kasvoja vasten. Se on jotain mitä rakastan todella paljon. Ja on upeaa katsoa sumun nousevan mereltä sulkien korkeimpien huippujen kärjet sisäänsä ja seurata sen vyörymistä sisämaahan aivan kuin sillä olisi oma mieli ja se leikkisi huipuilta toisille. Pitkin rantaa Bodega Bay'ltä pohjoiseen on pysähdyspaikkoja ja polkuja laskeutua alas veden tuntumaan. Hiekka oli auringon lämmittämää, mutta tuulitakki ei ollut liikaa lainkaan. Toiset olivat rannalla pelkillä shortseilla ilman paitaa. Toiset istuivat hiekkaan puolittain kaivautuneena. Joillain oli jopa talvitakit päällä. Kalifornian alkavaa kesää.... Merituuli on viileä pitkälle kesään, joten täällä voi todellakin unohtaa sen kuvan, jonka Hollywood tuo olohuoneisiimme. Se on 600 kilometriä etelään täältä.
Tuota meren voimaa katsellessa ihminen tuntuu todella pieneltä. Nyt ei ollut edes myrskyinen sää, mutta katsellessani noita aaltoja, jotka tuulen nostattamana tulivat pitkälle rantaan, mietin millainen voima niissä on. Ja vain ajatuskin mitä tuhoa vesimassat saivat aikaan viimeksi Japanissa, tuovat pienuuden vahvasti esiin. Mutta katsoessani tuota aavaa ja valtavaa, silmänkantamattomiin jatkuvaa Tyyntä valtamerta ajattelin mitä Habakuk sanoo. Habakuk 2:14 Sillä maa on oleva täynnä Herran kunnian tuntemusta, niin kuin vedet peittävät meren. Samoin kuin tuo valtava vesimassa peittää meren, jonka rajat Jumala on asettanut, samoin Herran kunnian tuntemus tulee täyttämään maan. Ei vain yhden maan tai maapalstan, vaan maan, joka on erotettu merestä. Jokaisen kaupungin, jokaisen kylän, jokaisen kolkan maasta. Mikään kohta ei jää vaille tuota tuntemusta.
Ajattele!!! Kukaan ei voi sitä välttää, sillä Jumalan Sana on vakaa ja varma. Voit ehkä ajatella, että koko Jumala-juttu on vain heikon ihmisen päähän pinttymä. Mutta Totuus on totuus ja meidän jokaisen ihmisen elämässä on päivä ja tulee olemaan päivä, jolloin olemme vastatusten tuon Totuuden, Jeesuksen Kristuksen, kanssa. Valinta on meidän, otammeko Totuuden vastaan.
Joten upea päivä taas. Viileää, joten ystävät Suomessa, nauttikaa kesän lämmöstä. Toivottavasti se täälläkin vähän alkaa lämmetä. Tosin Benicia, jossa olen tällä hetkellä, on sen verran korkeammalla, että tuuli mereltä pääsee puhaltamaan tänne asti ja vaikuttaa päivä lämpötilaan. Ensi viikolla siirrymme Walnut Creekiin omaan asuntoomme, sinne tuuli ei puhalla samalla tavoin. Ja siellä olemme keskellä kaupunkia. Mutta siitä lisää myöhemmin.
Tarja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti