High 5 :D

Okei, eli mentiin maanantaina 6 flags nimiseen huvipuistoon :) Siel oli kaikkii vuoristoratoja ja sillee. Jaa taas huomaa suomalaisten ja amerikkalaisten eron. Siellä aina ku menit laitteesee ni ne heput jotka tarkisti sun turva vyön ni ne aina anto "ylä femman" : D Sit ne aina puhu siel kaikkee ja viihdytti ihmisiä. Siel oli kyl tosi hauskaa. Lizzy otti sellasen henna tatuoinnin ja syötiin sellasta hauskaa pikku pallo jäätelöö :) Valitettavasti eipäästy yhteen uuteen laitteeseen, mut päästiin yhteen sellaseen vuoristorataan joka oli niin paras! se meni ympäri ämpäri, mut siinä oli myös hintansa. Jouduttiin oottaan tunti ennenku päästiin siihen ja muutenki siel oli aika pitkät jonot. Mutta hauskaa oli ja nähtiin kameli :) Tietenki se oli aitauksessa ja sain koskettaa rauskua. Se oli kauheen limanen. :)

P.S.   Sori tää tulee nyt vähän myöhässä, mut en oo kerenny kirjottaa :)


Janika

Kaliforniassa sataa!!!

Todellakin!!! Kaliforniassa sataa!!! Ei pitäisi vielä muutamaan kuukauteen, mutta nyt sataa. Kaatamalla.

Eihän tämä uutta ole suomalaiselle, tällaistahan kesä on. Mutta ei täällä. Kalifornialainen ajattelu on, että kun kesä alkaa kesäkuussa, sen jälkeen voi laskea 100% hyvän sään varaan eli häät ym. tapahtumat järjestetään huoletta ulkona telttakatosten (jotka suojaavat auringolta) alla. Ja tätä jaksoa jatkuu sitten tuonne syksyyn asti. Golden State nimi tulee siitä, että kesän aikana kuivuus muuttaa kaiken aluskasvillisuuden pääsääntöisesti kullanväriseksi, toisin sanoen kuivaksi. Kukkulat ja mäet ovat kullanruskeita kauttaaltaan. Jotta nurmikko pysyy vihreänä koko kesän, sitä kastellaan jatkuvasti ja päivittäin, yöaikaan mieluiten. Kasvillisuus, joka pysyy vihreänä, on kuivuutta kestävää. Siksipä tämä on hyvin epätavallista ja ennenkuulumatonta suorastaan. No, sen pitäisi olla ohi huomen aamuun mennessä. Mutta uutisten sääosuudessa toimittajat naureskelivat, että mistä kaivaa esiin sateenvarjon...

Ja kun katselen näitä säämuutoksia täällä ja kaikkialla, näen miten tämäkin seikka vaatii meitä muuttumaan. Elämässämme on paljon asioita, joiden varaan me laskemme luonnollisessa. Sää on yksi niistä. Kun joku sanoo "kesä", ajattelemme aurinkoa, lämpöä, suomalaisena myös sadetta ja ukkosta. Talvi tuo mieleen lumen ja kylmyyden. Mutta kun katselemme taaksepäin viime vuosia, niin enää ei voi olettaa, että asiat menevät tietyllä tavalla. Emme voi laskea sen varaan miten se on ollut. Muutama talvi sitten lunta ei Helsingissä ollut koko talvena. Eikä kunnon pakkasiakaan kuin hetken. Kun seuraava talvi oli tulossa ja amerikkalaiset ystäväni kyselivät millainen talvi tulee olemaan, (he kun asuivat silloin Suomessa) vastasin etten voi tietää. Kuvailin millainen suomalainen talvi yleensä on ja sitten millainen edellinen talvi oli. Meidän täytyi kohdata tuo tuleva talvi ikään kuin aivan uutena elementtinä tietämättä tulisiko olemaan luminen ja kylmä vai vetinen ja lämmin talvi. Emme täysin voineet varautua, vaan odotimme ja tutkailimme miltä talvi näyttäisi ja silti varustautuen siihen ymmärryksemme mukaan.

Olemme tässä samassa myös hengellisesti. Näen sen. Se, miten olemme tottuneet kohtaamaan asiat aiemmin, ei päde tähän päivään. Meidän mielemme täytyy uudistua! Meidän täytyy astua ulos ajattelusta, että elämä on kuten se on aina ollut. Maailma ei ole muuttumassa paremmaksi, päinvastoin. Kaaos lisääntyy, epävarmuus lisääntyy, eikä niitä voi poistaa positiivisella ajattelulla tai sulkemalla silmät. Tämä mitä nyt on ympärillämme voi hetkessä muuttua ja sen ymmärtämiseksi riittää, kun luomme katseemme Japaniin ja mitä siellä tapahtui vain muutama kuukausi sitten. Jos suomalaisena ajattelet, että Suomi on turvassa, niin ei se valitettavasti ole. Mutta meidän turvamme on Ikiaikojen Jumala.

Näin unen pari yötä sitten, jossa olimme San Franciscossa ja valtava tsunami iski kaupunkiin. Kuulimme varoituksen ja lopulta näimme sen tulevan. Mutta kun vesimassa oli iskeytymässä meihin, tunsin kuinka minut kirjaimellisesti nostettiin ilmaan. Olin tuon veden yläpuolella, samoin muut, ilmassa ilman mitään näkyvää missä olisin ollut. Ja kastuin vain sen verran mitä vesipärskeet kastelivat minua veden ollessa allani. Sitten aalto vetäytyi ja minut laskettiin maahan.

Tiedän, että minun elämäni on Jumalan kädessä eikä omassani. Liikumme maaperällä, joka on epävakaa. Viimeiset vuodet tiedemiehet ovat odottaneet, tutkineet, yrittäneet määrittää päivämäärää, silti vuorenvarmoina siitä, että ennemmin tai myöhemmin tätä aluetta kohtaa valtava maanjäristys. Pitäisikö minun siis olla huolissani? Ei todellakaan. Tuo uni vahvisti sen mihin uskon vahvasti. Kun elämäni on linkitettynä Jumalan tahtoon ja ohjaukseen, kun elän Hänessä ja Pyhän Hengen johdatuksessa, Hän johdattaa minua ja varjelee minua. Silloin olen oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Eikä tätä päivää määrittele minulle menneisyyteni tai se mitä aiemmin on tapahtunut, vaan se mitä Herra puhuu tänään.

Jumalan valtakunta on tullut sinua lähelle. Miten vastaat siihen?

Tarja

Oooiihh!! Ihana ilta Jumalaa ylistäessä!! Jumalalla on meille kaikille tälle matkalle joku tarkotus. Mun kohdalla voin sanoa et huomaan itessäni muutosta :D Vielä suomessa rukoilu ja ylistys oli vähän sillee et se oli kivaa mut kuitenki ei aina huvittanu. Mut nyt tuntuu et haluun ylistää koko ajan! Ootan innolla aina seuraavaa kokousta ja ku Debra ja Marvin rukoilee enkuks ni jotkut sanat on vähän hankalia mut silti yritän ymmärtää mitä ne sanoo ja vaik en ymmärrä ni silti jaksan kuunnella. Vihdoinkin jotain innostusta elämään!!! Suuret kiitokset Jumalalle ihanalle isälleni joka ei koskaan irrota otettaan musta!<3 Huomenna sitten huvipuistoon :)

Janika

Starbucks

Istuskelimme tänään pitkän aikaa Walnut Creekin Starbucksissa Debran kanssa. Istuimme ulkona ja katselin siinä samalla ihmisiä sekä ohikulkijoita että kahvilan pöytien ääressä istujia. Palaan eiliseen tekstiini hieman, sillä silmiini pisti jälleen eräs melko yhteinen nimittäjä ihmisten kesken. Lähes poikkeuksetta ihmisillä, jotka istuivat pöytien äärellä, oli joko iPhone tai iPad. :)

Mieleesi nousee nyt kuva kahvilasta, jonka ulkopuolella istuu joukko nuoria nörttejä iPhonensa tai iPadinsä kanssa juoden Starbucks kahvia ja surffaillen netissä ja facebookissa. Teen korjauksen tuohon kuvaasi!!! Nuo kaikki iPhonensa kanssa eivät olleet nuoria nörttejä, vaan monet heistä vanhempia naishenkilöitä. Sanoisin, että he olivat yli 70-v, sillä tietoisesti katselin heitä ja heillä kaikilla oli harmaat hiukset. IPadin omistajat olivat nuorempia ja toki joukossa oli myös nuorempia iPhonen kanssa. Yksi näistä vanhemmista rouvista istui siellä kuulokkeet korvilla todennäköisesti kuunnellen musiikkia ja samalla lähettäen tekstiviestiä. :) Sillä hän ei jutellut kenenkään kanssa.

En voi kuin hymyillä. Tämä todellakin on tietotekniikan kehto, sanoipa kuka hyvänsä mitä hyvänsä. Täälläkin on varmasti niitä, jotka eivät suostu ottamaan kosketusnäyttöpuhelinta käteensä. Mutta täällä ennakkoluulot eivät näytä sitovan vanhempaakaan sukupolvea samoin kuin esim. Suomessa.

Tarkkailua siis jälleen tänään. :) Mitä muuta tänään? Shoppailua, kiinalaista, kahvittelua ja myöhemmin iltapäivästä rukousta. Lämmin jatkuu, vaikka helteet ovat tällä kertaa ohi. Päivällä 27 Celsiusta ja yöllä 13 Celsiusta. Vaihtelu on melkoinen, mutta toisaalta yöllä ei tartte ilmastointia vaan ikkunat auki riittää.

Tarja

Shopping day

Vaihteeksi kirjotan vähän suomea. Tänään vietettiin aamupäivä siis Walnut Creekin keskustassa. Keskusta on kävelymatkan päässä täältä "mökistä", missä me nyt asutaan, joten käveltiin sinne. Debra ja Lizzy tuli meiän mukaan. Ehdittiin vilkasta vähän H&M:ää (Kyllä, ruotsalaiset on levittäytyneet myös merten taa, täältä löytyy myös IKEA, jonne pääsen huomenna. Jos et vielä tiennyt, se on yksi niistä kaupoista joissa viihdyn vaikken sais ostaa mitään) kunnes Kristen tuli ja me mentiin syömään lounasta viereiseen kiinalaiseen ravintolaan (mun ehdotuksesta xD) tilattiin jotain kanaa ja "salaatti kääröjä"(eli jäävuorisaalaatin puolikkaita ja sinne sisälle liha juttua) oli todella hyvää. Lopuksi sitten fortune cookies ja takaisin shoppailemaan.

Lounaan jälkeen äiti ja Debra suuntas Starbucksiin ja me mentiin takas H&M:lle, nyt saatiin enemmän aikaa katella mitä kaikkee sielt löytyy. Hinnat liikku samoissa lukemissa kun Suomessa, paitsi vaan dollareina, eli sen verran halvempia :) Piipahdettiin myös Forever 21:ssa ennen kun päädyttiin Starbucksiin Frappuccinoille. Siinä sitten shoppaus reissu ja suuntana koti. Iltapäivä meni lukiessa, katsellessa elokuvaa ja rentoutuessa.

Jotenki täällä vaan tulee tehtyä enemmän, ehkä se johtuu siitä että järestetään enemmän tekemistä, mutta toisaalta itekkin haluaa tehä enemmän. Ehkä se on sitä, että on uudessa paikassa ja haluaa kokeilla kaikenlaista. En tiedä, mutta jotenkin kotona vaan ei tule lähettyä minnekkään. Saattaa myös johtua seuran puutteesta.... No kuitenkin olen ilonen siitä että ei tee mieli jäädä sisään koko päiväksi, koska muuten missaisin paljon. Pitäs vaan sitten kotonakin vaikka lähtee vaan kävelylle tai jotain, jonnekkin missä ei ole vielä tullut käytyä aina voi löytää jotain uutta, vaikka se olisi jotain minkä on nähnyt miljoona kertaa. Kokeile joskus, yritä katsoa jotain asiaa ihan uudesta näkökulmasta :) Se on virkistävää.

Jenna

Maailma alkaen pienellä i:llä

Tänään aamupäivällä vietimme 1½ tuntia Apple Storessa, Walnut Creekissä. Emme ostaneet mitään itsellemme, mutta olimme mukana ostamassa MacBook Pro:ta ja iPad 2:sta. Olen ollut vastaavassa storessa Suomessa ostamassa Macia, mutta noita kahta kauppaa ei voi verrata. Suomessa palvelu oli erinomaista eikä mitään jäänyt epäselväksi. Saimme kaiken tiedon mitä tarvitsimme ja enemmänkin. Ja kuitenkin ero oli valtava.

Kauppa täällä oli täynnä ihmisiä. Yhden pöydän ääressä oli 6 vanhempaa ihmistä opiskelemassa Macin käyttöä. He todellakin olivat yli 50-v kaikki, pari näytti lähempänä 70-v olevalta ellei ylikin. :)  Yksi myyjistä ohjasi heitä omalta koneelta ja jokaisella oli kone edessään, jotta he voivat tehdä saman perässä. Tuo pöytä on tarkoitettu juuri tuohon opettamiseen.

Myyjiä oli toistakymmentä palvelemassa asiakkaita. Kiireen tuntua ei ollut lainkaan ja tyhmää kysymystä ei ollut, vaan jokaiseen kysymykseen tuli selkeä vastaus. Kaupassa oli useampia pöytiä, joissa iPhonet, iPodit, iPadit, iMacit sekä pöytä- että laptopversiot olivat esillä. Ja niistäkin kaikki versiot kaikilla näyttökoolla ja eri muistikapasiteeteilla. Kaikkia saattoi vapaasti kokeilla, kuten Suomessakin.

Kaupassa oli asiakkaita nuorista parikymppisistä eläkkeellä oleviin seitsemänkymppisiin. Kukaan ei katsellut ikää, vaan kaikki saivat saman perinpohjaisen asiakaspalvelun.

Ja suomalaisena hintojen katselu dollareissa sai toivomaan, että taskussa olisi vähän enemmän ylimääräistä. :)

Täällä tuntee olevansa kyllä melkolailla luovuuden keskipisteessä monella tapaa. Kerroimme myyjälle millaisen jutun teimme Jennalle aikanaan, kun hän sai Mac:in. Ja suomalaisen mittapuun mukaan se oli upeasti vedetty show. Myyjä oli mukana jutussa ja Jenna ei tiennyt asiasta mitään, kun menimme kauppaan. Olimme mukamas vain katselemassa koneita, jotta hän voisi näyttää millaisesta koneesta hän oli kiinnostunut jne. Sitten puhelin soi ja myyjä tuli meidän luo puhelimen kanssa ja kysyi, että oliko Jenna mahdollisesti Jenna Wörlin, sillä hänellä on puhelu tuon nimiselle henkilölle. Jenna otti puhelimen ja Marvin soitti Abu Dhabista, jossa hän oli silloin ja pian selvisi, että Jenna sai koneen itselleen. Koko juttu oli kerrassaan upea ja mieliinpainuva ja Jenna oli täysin yllätetty. Kun puhuimme täällä myyjälle tuosta, hän innostui heti ja sanoi oman versionsa asiasta. :) He olisivat tehneet siitä oikein show'n ja tietty kuvanneet sen myymäläkameroilla jne. Joskus tuntuu, että me suomalaiset olemme melko harmaita sittenkin. Emme pidä ääntä asioista ja yritämme mennä hiljalleen virran mukana ilman, että erottuisimme joukosta. Täällä erottuminen ei ehkä ole tavoite, mutta täysin normaalia. Jotain mikä ei ainakaan kaikilla ole päämäärä, vaan normaali osa elämää. Ihmiset vain ovat sellaisia.

Päivään mahtui monta hienoa hetkeä ystävien kanssa elokuvissa ja yhdessä ollessa. Ehkä mieleenpainuvinta tuolla Apple Storessa ei ollut niinkään kaikki Apple Stuff, vaan ilmapiiri, asiakaspalvelu, ystävällisyys, iloisuus, välittömyys, rentous, kiireettömyys, silti korkeatasoisuus ja perinpohjainen tietomäärä ja ohjaus.

Tarja

Tänään mentiin kattoon Mr. Popper's penguins :D Se oli kyl niin hyvä. Ostettiin sinne sellanen iso poppari laatikko ja oltais voitu käydä täyttämäs se vaik 10 kertaa sil samal hinnalla, mut ei jaksettu käydä täyttää sitä kertaakaa. :) Tääl myös ravintoloissa voi täyttää juoma lasia monta kertaa. Ainaku oot juonu sen melkee tyhjäks tai tyhjäks ni ne kysyy jos haluu uuden, eikä se maksa mitää :) Sit käytiin sellases askartelu kaupassa jaa mähän ostin silt kaikkee kivaa! Illalla isi ja Marvin grillas meille kanaa ja sen kanssa syötiin salaattia ja ranskalaisia. Huomenna sitten shoppailemaan ja kiertämään walnut greekin keskustaa :)

Janika

Pacific Ocean and Bodega Bay

Yep, takaisin meren rantaan. Ja mikä olisikaan parempi päivä sille kuin yli 30 asteen helle. :) Sää oli jälleen kirkas. Ajoimme puolitoista tuntia luoteeseen; paremminkin pohjoiseen ja sitten länteen. Suoraa tietä Beniciasta Bodega Baylle ei mene. Ajoimme läpi viinitilojen, kaatuvien puiden, lahdelman perukan joka itseasiassa on enemmän mutaa ja suota kuin vettä, pienten kaupunkien ja vähän suurempienkin. Yli kukkuloiden ihastellen upeita maisemia. Siihen silmä ei vain väsy, vaikka ne alkavatkin tulla tutummaksi ja tutummaksi.

Otimme eväät ja juotavaa mukaan, tuolit ja filtin, leijat, pelejä ja kirjat. Varustauduimme olemaan siellä muutamia tunteja. Vaikka lämpötila oli yli 30 lähtiessämme, meren rannassa tuuli yli Tyynen meren sai aikaan sen, että pitkähihainenkaan ei ollut liikaa. Tullessamme laskuvesi alkoi olla alimmillaan ja oli mahdollista katsella kaikenlaista meren elävää syvänteissä ja kivien alla. Reijo ja Joel kävivät kävelemässä rantaa pitkin pitkän aikaa.

Jenna, Janika, Lizzy ja Andrew viettivät pitkän aikaa veden rajassa. Vesi on hurjan kylmää eivätkä he menneet uimaan, mutta antoivat laineiden lyödä jaloille ja nauttivat sen voimasta. Jotkut ihmiset olivat uimapuvuissa vedessä pitkiä aikoja enkä voi käsittää miten he tarkenivat. Ymmärrän sen, kun helle on kova ja ilma tukahduttavan kuuma, mutta viileässä merituulessa sitä on vaikea käsittää. Joidenkin täytyy olla kylmää enemmän sietäviä kuin toiset. Itse en olisi kyllä siellä viihtynyt hetkeäkään.

Surffarit olivat märkäpuvuissaan etsimässä parhaita aaltoja. Kovalta työltä se näytti. Osa onnistui, osa ei. Aallot muuttuivat suuremmiksi, kun nousuvesi alkoi. Aaltojen voima ja muoto muuttui. Ne näyttivät vyöryvän sisään vaikkeivät vielä kauas tulleetkaan. Hiljalleen ne tulivat meitä kohden, mutta emme olleet niiden saavutettavissa.

Lapset lennättivät leijaa vielä ennen kuin lähdimme. Leijan lennätys Suomessa on haastavaa ja oikeaa tuulta saa etsiä. Jos todella haluaa lennättää leijaa, kun tuuli on sopiva, on jätettävä muu ja mentävä tai sen voi unohtaa kokonaan. Tuolla rannassa ei tarvinnut kuin kasata leija, laittaa se ilmaan ja ilman sen suurempaa lennättämäistä se lensi lähes itsestään. Koko kelan saattoi purkaa ja vain katsella leijan liitoa tuulessa. :) :)

Ja aaaaah tuo aaltojen pauhu. Mikä olisi upeampaa kuin olla talossa, josta olisi suora näkymä rannalle ja nukkua ikkuna auki kuunnellen tuota aaltojen pauhua. Kuten sanoin aiemminkin, rakastan merta ja sen pauhua ja voimaa.

Iltapäivällä ajoimme takaisin ja suoraan Basket and Robins jäätelölle. Vähä vähältä käymme läpi pieniä "unelmia", joita kotopuolessa ei ole. Ei makeaa mahan täydeltä, onhan tässä vielä aikaa jäljellä.

Kun pääsimme vihdoin illalla kotiin, olimme punaisia kaikista korkeista suojakertoimista huolimatta ja väsyneitä koko päivän ulkonaolemisesta. Vuokraisäntämme oli pihahommissa vielä ja juttelimme hänen kanssaan aikamme. Erittäin mukava vähän meitä vanhempi rouva. Hän kertoi joistain huolistaan poikansa kanssa ja lupasimme rukoilla hänen puolestaan. Siihen hän vastasi, että hän voi aistia meidän läsnäolomme paikassa. Muutoksen sen ilmapiirissä. Hän tietää, että olemme uskovia ja oli hienoa kuulla hänen sanansa. Niinhän sen pitäisi ollakin, että minne me menemme, Pyhä Henki kulkaa kanssamme ja ihmiset aistivat sen. Mutta että joku todella sanoo sen, onkin jo toinen juttu.


Tarja

Free to live

(Ensin sanon suomeksi, että kirjoitin samasta aiheesta kuin alla suomenkielellä omassa blogissani oneoftherivers.blogspot.com, jos haluat käydä lukemassa. Linkki löytyy oikealta.)

It's hot here now. It said 36 Celsius today which is hot. But I have to say this heath is not as strong as it is in Finland. It feels way smoother here and probably because breeze is blowing from the Ocean and there is no humidity here. So even it is hot, it something which is not unbearable. And it feels good. Also it does cool down for the night, so for us this is actually great even without air-condition. We do have it, but not use it much.

Today I was thinking and comparing Americans and Finns. Not saying one is better and right and other worse and wrong. Just seeing things and it is good stuff. Culturally we are so different from each others in so many ways. Yet we both have much to learn from each others which just says that none of us has it perfect nor totally right. But if we are open we can always learn and grow in many things.

So what I was thinking today was this. I have seen this for a long time, but it has became more obvious to me while being here out from Finland. I feel we as Finns just lay back and let life just happen to us. Too many of us just watches how things happen for them. Most of Finns, well perhaps I should say many of Finns doesn't fight to get something in their lives. Too many observers and watches rather than participates and initiates. Many of Finns rather goes with the life as it has been defined by others than what is their own dream. That is very sad but I believe that is one thing which blocks creativity in so many Finns. Not in all of them and I pray more will come out.

I believe it's fear of failure which partly keeps us not moving out. We think too much what others think about us. That old joke about three guys, Swedish, Norwegian and Finn, going to Africa and facing Elephant is so true. What did those guys do? Swedish guy thought what could he do with Elephant's teeth. Norwegian guy was thinking what to do with the skin of Elephant. What did Finnish guy do? He stared at the Elephant and thought "What is it thinking about me?" Funny in the first place, but too real when you look reality.

I really believe it's time for us to come out from that little box and start to live. I can see Finns everywhere outside of Finland are not so much in that box anymore. So there is no excuses for us who live in Finland. It's stronghold over us which we need to overcome in our own lives. Nobody can do that for us. We need to choose to live.

Everyday here I put myself out there and I face a choice. Do I want to take shortcut and stay out from conversation or do I keep conversation going even there is a risk in one point I will misunderstand or they don't understand me. Is that really so serious? Or can I learn to laugh at myself and try again? Isn't it more fun to talk with people and laugh than be always in the silence and just smile? For me it is more fun to talk and laugh, to be a part and communicate.

You see, you are only one who really can make a decision. You are also only person who lives your life through. So do you rather stay in one place having all perfectly put together, or at least that is how it looks like, but also knowing you are not really living? Or would you think to open yourself and willing to do mistakes to start to really live? I want to live and I want all what God wants for me. I know God has put a lot of capacity into us as Finns as He has put into Americans and other people too. We just don't trust that and we always think we are less and don't have anything to say or nothing value to put out. That is big lie from the enemy and it's time to overcome that lie by the word of God.

I want what is mine. Do you want what is your? I hope so and I pray you do. I pray that you start to see this time has a value and it's running out. There is no more time to sit back and wait if suddenly God does things in you and for you without you taking any step, stand nor being initiative. It's time.

Tarja

be the change

It's been very busy week, this is actually the first day I could switch on my computer and use it over 15
minutes :) But I like it, there's nothing wrong with the life style they have here :) It's different but it's good to get to know other cultures too.

I'm glad to be here and I know that God has something for us and for me. I've already learned many things. Like I can talk even if I had nothing to say. It's hard for me, but I try my best and at some point it's gonna get easier. Also it feels so weird when being in a store you pass someone by any they just smile to you.. not so many people smile to you in Finland let alone look you in the eyes.. that's sad.

But to see the change you have to be the change so even if I couldn't change the world (which I can't) I can smile at people around me even when I get back to Finland... it's hard to get out of that bubble there... but it's possible if I agree feeling uncomfortable. The truth is that if you want to change yourself you have to get out of your comfort zone and that means feeling uncomfortable.

That's the word for me this summer. Get out of your comfort zone. I don't like it, but I want it, because without me changing I can never become more like Jesus and that what my life is about with other things.

What is your word for this summer? What God wants for you this summer?

Jenna

Elämän täyteisiä päiviä

Aamusta iltaan olemme olleet menossa viime päivät. Torstai meni koko päivä San Franciscossa. Lähinnä turistijuttuja: Pier 39, tunnin risteily lahdella ensin Golden Gaten alta meren puolelle ja sitten takaisin Alcatrazin kautta takaisin, autolla Golden Gaten kautta näköalapaikalle sillan pohjoispäähän. Kuvia otettiin paljon monella kameralla ja puhelimella... Yritän laittaa niitä mahdollisimman pian tuonne kuvasivustolle. Sinne tarvitset salasanan, joten ota yhteyttä, jos haluat sinne päästä.

Päivä oli uskomattoman kirkas. Viimeksi, kun olin samaisessa paikassa muutama vuosi sitten, sumua oli paljon ja jopa siltaa oli vaikea nähdä. Nyt taivas oli sininen ja aurinko paistoi koko voimallaan. Tuuli oli suoraan mereltä ja menomatkalla toppatakkikaan ei olisi ollut pahaksi. Joillakin kiinalaisilla näytti olevankin. Takaisin tullessa olimme tuulelta suojassa ja aurinko lämmitti niin, että oli tosi lämmin, vaikkei kuuma sentään. San Franciscon lämpötila on jopa 10 astetta matalampi, ihan Celsiuksissakin, kuin lahden toisella puolella, missä me asustamme.

Kerrassaan upea päivä, vaikka paljon nähtävää vielä San Franciscossa odottaa meitä. Teemme sinne vielä useampia retkiä, mutta ne ovat edessä päin.

Perjantaina tytöt olivat lapsenlikkoina Andrew'lle taas. Aaahh... Andrew on rakastunut. Rakastui jo viime kesänä Jennaan ja nyt on vain yhtä hymyä tyttöjen kanssa. Andrew'n oma isosisko oli leirillä ja tuli takaisin vasta lauantaina. Andrew on siis saanut pitää tytöt täysin itsellään ja nauttinut siitä suunnattomasti. Andrew on 7-vuotias ja nauttii Joelin kanssa pelaamisesta myös.

Kun Kristen tuli töistä, hän vei tytöt pedikyyriin. Heidän ensimmäiseensä. Ja kovasti nauttivat. :) Täällä hinta on edullinen, joten miksipä ei. Sen jälkeen lähdimme shoppailemaan ja syömään. Shoppailu täällä verottaa kummasti lähinnä fyysistä energiaa. Kaupat on suuria ja tämäkin oli "outside mall" tarkoittaen, että kaupat on samalla alueella saman parkkipaikan ympärillä, mutta jokainen rakennus on omansa. Joten käveltyä tuli. Jotain jäi mukaankin, mutta ei kovin paljoa.

Perjantaina haimme myös sen virallisen auton itsellemme, jolla ajamme täällä. Ja minäkin pääsen ajamaan. Ei sillä ettenkö ois saanut ajaa truckia, mutta se vain tuntui mulle liian isolta. Tämä citymaasturi tuntuu paremmin istuvan mulle, vaikka eihän sekään ihan pieni ole. Samaa koko luokkaa kuitenkin kuin oma, joten mikäpä siinä. Automaattivaihteisella en ole ennen ajanut, mutta sen oppiminen ei ottanut kuin hetken. Joten eikun liikenteeseen.

Lauantai oli Kristenin ja Chrisin muuttopäivä. Olimme auttamassa heitä koko päivän. Olin yhtenä kuskina ja mikä olikaan parempi tapa päästä sisään liikenteeseen kuin seurata toisia. :) Ei tarvinnut keskittyä miettimään mitä kaikki tuhannet kyltit sanoo ja mikä kaista nyt pitäisi ottaa näistä kuudesta kaistasta ettei päädy väärään. Piti vain seurata mihin toiset menevät ja pysyä matkassa. No problem. Eiköhän sisäänajo ole nyt tehty ja voin ajaa hyvin itseksenikin.

Tuossa päiväkirjaa viime päivistä. Sen lisäksi meillä on ollut hauskaa seuraa. Olemme nauttineet kauniista säästä ja lämmöstä. Syöneet enemmän snackiä ja vähemmän terveellistä kuin terveellistä ja siitä enemmän Janikan tekstissä. Olemme jutelleet ihmisten kanssa, jotka yhä edelleen sijoittavat meidät ensimmäisenä Sveitsiin, Saksaan tai Hollantiin. Mutta senhän saa korjattua juttelemalla. Toisin sanoen olemme melko lailla asettuneet tänne kesäasuntoomme. Loppukesän asuminen on vielä auki, mutta vastahan olemme olleet tässä viikon. Vielä 4 viikkoa edessä tässä. Sitä ennen Jenna lähtee leirille. Eiköhän tässä jotain aukene, kun nytkin kaikki näyttää vain loksahtelevan kohdalleen. Janikallekin aukeni päiväleiripaikka elokuun alkuun. :)

Tarja

:)

OOkei... joku kysy mult suomessa et aijonko lihoo tääl kosk tääl on kaikki snacksit ja sillee... no nyt mulla on vastaus :D EN aijo!!! koska tääl ruoka on sillee tosi epäterveellistä ja en tullu ajatelleeks tarpeeks ni söin paripäivää peräkkäin hamppaa ja ranskalaisia ruuaks... YÄK! jaa eilen aamulla sain kärsiä siitä 2 tuntia... mun maha oli niin kipee et tuntu et kohta se räjähtää, joten en suosittele kokeilemaan, enkä aijo ottaa uudestaan joten salaattia sitten popsimaan ;) Tänään isinkaa lenkille ja illalla kokous. Mukavan rento päivä tuloss :)

Janika

Kynnet - check

Starbucks - check

Shoppailu - check

Tänään siis oli mahtava päivä :) Aamulla minä ja Jenna hoidettiin Anderwta aamulla ja sen jälkeen mentiin hoitamaan varpaankynnet :) Se oli ihana kokemus. Istuttiinsellaseen tuoliin joka hiero ja sit siin oli jaloille sellanen kylpy ja kaikkee... Tietnki starbucks on koettu. :) Ja shoppailu oli mukavaa kynsilakkoja on löytyny muutama kappale : D Yks asia jonka mä oon huomannu erillaiseks on kohteliaisuus. Amerikassa ihmiset sanoo "thanks" automaatti koneelle, ku suomes jotku ei sano ees ihmíselle. Oltiin eilen San Franciscossa ja Marvin anto mulle tehtävän et mun pitää selvittää 10 ihmisen nimet (tuntemattoman). No, en saanu ku vaan 4 (ku en kysyny muiden) mut se oli aika hauskaa ja sit ne kysy mun nimee ja sillee. Tääl ruoka kassal on hauskaa ku joku puhuu kassaneidinkaa ni koko jono yhtyy siihen :) Sit mentii ostaa kynsilakkoja ni juteltiin Jennankaa sen kassaneidinkaa vähän ja sit se sano et sen miehen äidinäiti on suomalainen, joten kyl täältäki löytyy suomalaisia. :) Mutta huomenna autetaan kristeniä muuttamaan ja muutenki vaan rentoudutaan loppu illasta. :)

Janika

What a great day!!!

I have to admit I never knew there are so many Finns in California. And it seems that even among Americans knowledge of Finland is very good. I thought most of Finns in U.S lives either in Florida or in Minnesota. Well, being here I can understand why they finally made a way to California... I love it here. 

Today we went to get some things from the stores and went to the book store. When we were checking out I started to talk with the guy behind the desk. I love having American friends and how they have trained me --- just talk. So I talk with everybody everywhere and it feels so great. I hope I don't forget it when I get back to Finland.... Anyway back to the book store. We bought some maps and I said to him something about those. So he asked if we were from Germany ... I am just wondering are Germans so well known all over or what is it that they either place me to Germany or to Sweden ... no I am not a German neither Swedish. :) I told him we were from Finland. Then I was curious and asked if he knew where Finland was. He was a traveler so he told me Finland is one of those few nations in the North Europe he hasn't visited yet. And before we left he said "kiitos" with a very good accent. 

This is the car Reijo is driving here. Huge I would say...

Also Reijo went to take a walk first with Joel and later continued by himself. You know men .. he ended up to  a car store. Into the store of brand new cars. I am so proud of him. He doesn't care, so he walks in to the store. And of course as a good car seller normally does guy came to him in a minute. Guy asked if he could help Reijo and Reijo with his knowledge of English answered that he is just looking and he is fine. But because we are in U.S, not in Finland, guy didn't leave but kept talking. And without knowing stretched Reijo with English a lot. He ended up telling that we are from Finland and will spend whole summer here and we are living in this area and about kids and their ages and so much more. It may sound simple for you but I know my husband. So I am just so proud of him and he will do great after this summer with English, I am sure about it. 

We also had a great meeting tonight at the Rivers of Eden equipping center. When that message is online in Rivers of Eden webpage you need to go and listen it. It was again about Time and being in God's time, not our own. And when we walk in His time, not anytime is our time. I loved it!! 

We also met great people in the meeting and had a great talk with them. It is very inspiring to see what God is doing in our lives and how He uses people to encourage us. People whom we don't know but because it's by God there is connection at the moment we meet them. 

Well, it's time to go to sleep. San Francisco is calling us tomorrow. 

Tarja

Täyden kuun valossa

Kun tulin tänne viikko sitten, ilma oli raikas ja illat kylmiä. Öisin palelin. Mutta perhe taisi tuoda Suomen lämmön matkatuliaisina tänne, sillä lämpötila harppasi kesäisiin lukemiin kertaheitolla ja nytkin kello 23 lämpötila ulkona on yli 25 astetta. Kun viikko sitten se oli 10 astetta vähemmän samaan aikaan.

Nautimme uskomattoman ihastuttavasta mökistämme puron rannalla. Neliöitä tässä on riittävästi, vaikken tiedäkään minkä verran. Talo on vähän vanhempi, mutta kaikki pelaa hyvin. Tämä on 3h+k+ruokailutila+kylpyhuone. Pihalla on terassi ja grillausmahdollisuus. Kaikki mukavuudet tv:stä langattomaan nettiin löytyy. Mikäpä tässä on asustellessa.

Meillä on auto käytössä. Tällä hetkellä iso lava-auto, loppuviikosta sitten vähän pienempi citymaasturi. Upeasti Reijo on sulautunut joukkoon ja omaksunut kalifornialaisen ajotavan. Täällä ajaminen on toista kunnioittavaa loputonta autovirtaa. Ehkä se tuntuu hurjalta, mutta liikenne täällä tuntuu sujuvalta ja mukaansa tempaavalta. No, ehkä vielä helppo kommentoida, kun itse en ole ajanut. Tuo truck ei houkuttele ratin taakse. Mun silmissä muistuttaa enemmän monsteri-autoa.... Mutta sellaisiahan ne täällä. Odottelen sitä citymaasturia ennen kuin lähden liikenteen sekaan. :)

Mitä muuta voisi sanoa tästä päivästä? Tytöt jäivät yöksi Beniciaan pitämään huolta Andrew'sta. Andrew on ihastuttava 7-vuotias, joka vuosi sitten jo ihastui Jennan koko pienen miehen sydämellä. :) Ja nyt vielä tuli Janikakin. Jenna, Joel ja Janika viettivät pari tuntia Andrew'n kanssa tänään ja loppuviikon tytöt katsovat muutaman tunnin päivässä häntä, kun vanhemmat ovat töissä. Puistoa, jäätelöä, DS-pelejä .... siitä on seuraavat aamupäivät tehty.

Ihanan upea kuutamo tänään. Ja tämä lämpö - pimeys yhdistelmä on vain aina yhtä eksoottista. Olinpa sitten Keniassa, Abu Dhabissa tai Walnut Creekissä, tai nuoruusvuosina Eastbournessa Englannissa, niin fiilis on aina sama. Kerrassaan ihastuttava. Voisin vain istua ja nauttia siitä. Tuo lämpö on kuin huopa, joka kääriytyy illan pimeydessä ylle. Nyt tuota pimeyttä valaisee upea kuu täysin pilvettömältä taivaalta.

Taitaa olla aika mennä petiin. Uusi päivä edessä. Tänään enemmän päiväkirjatyyliin.


Tarja

Perhettä odotellessa

Kesä alkaa sittenkin koittaa pohjoiseen Kaliforniaan. Kevät on täällä ollut kuulemma epätavallisen sateinen ja kylmä ja tuosta kylmyydestä, viileydestä, olen päässyt osalliseksi muutaman päivän aikana. Eilen ja tänään vihdoin on alkanut lämmetä, mutta kateellisena katselin helteitä Suomessa. Ne jäi taakse juuri saapumisen kynnyksellä ja täällä viileän tuulen tuiverruksessa sellaisesta vain unelmoi. 

Eilen ja tänään taivas on ollut pilvetön ja viime yön tarkenin jo nukkua ikkuna auki. :) Mun mielestä onneksi, talossa ei ole ilmastointia, mutta toisaalta on hetkiä, kun sitä toivoisi. Voin vain kuvitella, että me kaikki viisi menemme asuntoon ilman ilmastointia.... mitä lie yöt sitten, kun ilmat lämpenevät. Ja Walnut Creekissä tuuli ei todellakaan puhalla kuten täällä Beniciassa aivan veden äärellä. 

Hmmm.... odottelemme perhettä saapuvaksi tänne tänä iltana. Itse nukuin, nukuin ja nukuin koko lentomatkan kahdessa koneessa sekä vielä yön perään. Joten jet lag ei pahemmin vaivannut. Katsotaan miten tytöt. Lastenvahtihommia ois tarjolla heti huomen aamusta, mutta taitaa uni vielä painaa. ;) ;) 

Katselen kesää edessä päin ja mietin, miksi olemme täällä. En oikeastaan ihmetellen, vaan tutkivasti. Haluan nähdä asioita, jotka ovat näkymättömissä, sillä Jumalan tiet ovat korkeammalla meidän teitämme. Emme tulleet tänne tutkimaan San Franciscoa tai Napaa tai rannikkoa pohjoiseen tai etelään. Emme ole turistimatkalla. Joten millä matkalla sitten olemme? Emme asu täällä, ja kuitenkin seuraavat viikot ja kuukaudet elokuun alkuun asumme täällä. Emme asu toisten vieraina, vaan ihan omassa asunnossa. Emme asu hotellissa, missä kaikki on valmista. Emme kulje taksilla, vaan autolla, joka meille on annettu käyttöön. Kiitos Herralle siitä, meidän ei tarvitse vuokrata sitä. Emme ole yksin, mutta kuitenkin omillamme, kuten kuka hyvänsä joka muuttaa uuteen paikkaan. Odotan paljon tältä kesältä ja kuitenkaan en tiedä mitä odotan. Odotan Jumalan muuttavan minua, ajatteluani, laajentavan katsantokantaani, rikkovan makaronin, jonka läpi varmasti yhä katselen asioita. Olen mielestäni melko laaja-alainen kaikkien näiden vuosien jälkeen oltuani tekemisissä erilaisten kulttuurien kanssa silti tiedostaen, että tulen Suomesta, maailman laidalta, ja olen sen kulttuurin tuote. Ei sillä, että se olisi täysin väärä, mutta se ei ole Jumalan valtakunnan kulttuuri. Kuten ei ole amerikkalainen kulttuurikaan. Usein täytyy vaihtaa paikkaa nähdäkseen asiat eri tavalla ja oppiakseen uutta. Siksi uskon, että olemme täällä. 

Olemme täällä myös osana Rivers of Edeniä. Mutta se onkin jo oma tarinansa. Ja siihen palaan joskus toisella kertaa. 

Jään siis odottelemaan perhettä, joka Suomen aikaa saapuu tänne keskiviikkoaamuna kello 9, meidän aikaan tiistai-iltana kello 11. 

Tarja

Päivä Bodega Bay'llä

Mutkikkaita teitä upeiden mäkien keskellä. Valtavia aaltoja Tyyneltä valtamereltä. Pelikaaneja. Viileää merituulta. Kerrassaan upeaa seuraa. Siitä on tämä päivä tehty. 

Vesi oli hurrrrrrjan kylmää. Tässä vaiheessa en unelmoi uivani koko kesänä Tyynessä valtameressä. No, ehkä mikäli lähdemme eteläiseen Kaliforniaan, mutta näillä leveysasteilla ... en todellakaan. En ole avantouimari, enkä aio tulla sellaiseksi tänä kesänä. :o)

Mutta tuonne menemme varmasti uudestaan. Meri on yksi parhaimmista elementeistä itselleni. Ja Reijo on tässä kohtaa 100% samaa mieltä. Katsomme sitä vain eri näkökulmista. Hänestä paras osa on olla merellä, minulle riittää sen äärellä oleminen. Voin istua tunteja tuossa aaltojen pauhussa. Etenkin kun tuota samaa pauhua ei kotopuolessa ole mahdollista kokea, kuulla eikä tuntea. Kun silmät sulkee tuossa pauhussa, se on jotain kerrassaan upeaa. Tuulen, viileän ja raa'an kaukaa mereltä puhaltavan tuulen tuivertaessa kasvoja vasten. Se on jotain mitä rakastan todella paljon. Ja on upeaa katsoa sumun nousevan mereltä sulkien korkeimpien huippujen kärjet sisäänsä ja seurata sen vyörymistä sisämaahan aivan kuin sillä olisi oma mieli ja se leikkisi huipuilta toisille. 

Pitkin rantaa Bodega Bay'ltä pohjoiseen on pysähdyspaikkoja ja polkuja laskeutua alas veden tuntumaan. Hiekka oli auringon lämmittämää, mutta tuulitakki ei ollut liikaa lainkaan. Toiset olivat rannalla pelkillä shortseilla ilman paitaa. Toiset istuivat hiekkaan puolittain kaivautuneena. Joillain oli jopa talvitakit päällä. Kalifornian alkavaa kesää.... Merituuli on viileä pitkälle kesään, joten täällä voi todellakin unohtaa sen kuvan, jonka Hollywood tuo olohuoneisiimme. Se on 600 kilometriä etelään täältä. 

Tuota meren voimaa katsellessa ihminen tuntuu todella pieneltä. Nyt ei ollut edes myrskyinen sää, mutta katsellessani noita aaltoja, jotka tuulen nostattamana tulivat pitkälle rantaan, mietin millainen voima niissä on. Ja vain ajatuskin mitä tuhoa vesimassat saivat aikaan viimeksi Japanissa, tuovat pienuuden vahvasti esiin. 

Mutta katsoessani tuota aavaa ja valtavaa, silmänkantamattomiin jatkuvaa Tyyntä valtamerta ajattelin mitä Habakuk sanoo. Habakuk 2:14 Sillä maa on oleva täynnä Herran kunnian tuntemusta, niin kuin vedet peittävät meren. Samoin kuin tuo valtava vesimassa peittää meren, jonka rajat Jumala on asettanut, samoin Herran kunnian tuntemus tulee täyttämään maan. Ei vain yhden maan tai maapalstan, vaan maan, joka on erotettu merestä. Jokaisen kaupungin, jokaisen kylän, jokaisen kolkan maasta. Mikään kohta ei jää vaille tuota tuntemusta. 

Ajattele!!! Kukaan ei voi sitä välttää, sillä Jumalan Sana on vakaa ja varma. Voit ehkä ajatella, että koko Jumala-juttu on vain heikon ihmisen päähän pinttymä. Mutta Totuus on totuus ja meidän jokaisen ihmisen elämässä on päivä ja tulee olemaan päivä, jolloin olemme vastatusten tuon Totuuden, Jeesuksen Kristuksen, kanssa. Valinta on meidän, otammeko Totuuden vastaan. 

Joten upea päivä taas. Viileää, joten ystävät Suomessa, nauttikaa kesän lämmöstä. Toivottavasti se täälläkin vähän alkaa lämmetä. Tosin Benicia, jossa olen tällä hetkellä, on sen verran korkeammalla, että tuuli mereltä pääsee puhaltamaan tänne asti ja vaikuttaa päivä lämpötilaan. Ensi viikolla siirrymme Walnut Creekiin omaan asuntoomme, sinne tuuli ei puhalla samalla tavoin. Ja siellä olemme keskellä kaupunkia. Mutta siitä lisää myöhemmin. 

Tarja

In Sync With the Lord

I can only say I love it here. :) Why? Mainly because it's all God. Yes, it's nice to be in California and it's beautiful here. But in this time it's beautiful in Finland too. This is not the best time to leave Finland for 2 months. I mean I love summers in Finland. I wouldn't pick this time to leave if it was up to me. But it was up to God to do that and He said to, so I was obedient and followed Him.

It's so great to be IN TIME with Him. At the right place in the right time. I wouldn't see things as I am seeing now if I never left Finland. God is showing me things here which I didn't see when I wasn't here. (And I can happily tell you that this is only the beginning!!)  I knew all this but didn't see. The building which we as Rivers of Eden have here is incredible. It's so great place for a group of people to be equipped to be as they have called to be in His Kingdom. I saw the foundation which has been laid for this ministry to be in this place and to out to the nations from here. I say it all out with conviction because I really see it. Enemy is fighting against it all, but hasn't he done that since God created man to live in His presence in the Garden? Him fighting against us shouldn't really surprise us. We need to stay firm in Him and walk by faith, which we really are.

I saw how sound is going out to reach the remnant. Not just in U.S but all over for we are called forth to the nations. Finland, Kenya, Poland, China, and so many others. This sound is a clear sound and it's not our sound, it's His sound through us.

We really need to open our eyes to see we are in the bigger picture than just me and some people around me. When do we have the courage to really follow Him and leave the system or any kind of bondage which says "you can't do that" or "you can't go higher". Our only limitation is our own mind or other people if we let them. God is unlimited and His ways are so much higher than ours.

I am putting this out boldly. I believe some of you who are reading ... wait ... let me correct .... Many of you who are reading this blog, are in the wrong time at the wrong place. You have become complacency and accepted less for your life than God has for you. You have believed the word of man rather than the word of God. You have been afraid to take that one step which will lead you out from the place you are at. Where? Into Him!! What else you really need? Isn't He able to lead you into your destiny? He is enough! Only Him can take you into the place you should be in the right time. No man can do that.

It is time to open our eyes and get discernment. Word says that when someone asks wisdom God will give it to Him. He counsels us to get an eyesalve and anoint our eyes with it that we may see.

There is no more time to waste and you should really now it by the time we are living at.

Tarja

Päivän sana "huomenta"

Niin se vain on, että pieni sana voi aloittaa päivän aurinkoisesti. :)

Eilinen päivä meni täysin matkustamiseen. Lähdin kotoa puoli 12 aamupäivällä ja Suomen aikaa olin täällä ke aamuna puoli 8. Mutta täällähän se oli vasta ilta ja yö edessä. Pelkäsin, etten nukkuisi yöllä, kun koneessa nukuin ja nukuin ja nukuin. Vaan toisin kävi. En meinannut aamusta päästä ylös, kun oisin vaan nukkunut. Ehkä matkan valmistelut olivat sittenkin "raskaampia" kuin ajattelin.

Mutta tuohon päivän sanaan. Kävin aamusta kävelyllä ja totesin, että reilu vuosi kotomaassa on saanut mut taas unohtamaan miltä se todella tuntuu, kun ihmiset on ystävällisiä ja ottavat katsekontaktin ja tervehtivät. Itse pyrin kyllä tervehtimään naapureita ja useimpia ihmisiä kävellessäni Puistolassa kauppaan tai postiin tai muuten vain koiran kanssa. Mutta vastaus takaisin joko tulee tai ei tule. Tai henkilö on niin yllättynyt, että ei vastaa mitään tai jää juttelemaan pidemmäksi aikaa. Tai jos vastaus tulee, se tulee alta kulmain mörähtäen. Suurimmaksi osaksi kai lienen vain outolintu..

Täällä kohdatessani ihmisiä, he hymyilevät, tervehtivät iloisesti ja saattavat sanoa jotain lyhyesti sen silti velvoittamatta sen suurempaan keskusteluun. Se ei tarkoita, että pitäisi olla ystävä tai tuttava jokaisen kanssa, mutta vaikutus yhteisöön vain on suuri. Kokeile vaikka! Kun tervehdit toisia, siitä tulee hyvä mieli itselle. Vaikka toinen jurottaisikin, siitä tulee hyvä mieli. Ja ennen pitkää ihmiset kyllä vastaavat.

Vaikka olet yksin, olet osa suurempaa kokonaisuutta, kun sinut huomataan. Mutta yksinäisyys tuntuu vieläkin suuremmalta, kun olet joukossa, eikä kukaan huomaa sinua, katso sinuun, tervehdi sinua. On kuin joukko ihmisiä kulkisi elämää eteenpäin huomaamatta, että siellä rinnalla kulkee iso joukko ihmisiä kohdaten samoja asioita joka päivä, silti yksin.

Olisi aika meidän suomalaisten alkaa huomata, että emme ole yksin. Tarvitsemme toisiamme ja on upeaa huomata, että voin tuottaa pienellä asialla iloa toisille. Toinen asia, jonka olen jo aiemmin huomannut, on se, että suomalaiset ulkomailla eivät ole kuten suomalaiset Suomessa. Joten ei pidetä sitä "olen suomalainen, siksi tällainen" kylttiä enää ylhäällä. Sukulaisemme muualla eivät ole kuten me. Ehkä voisimme oppia heiltä. :)

Tässä tämän päivän mietteet. Päivä vielä edessä, vaikka teillä jo ohi. Iloa huomiseen ja muista, että pieni hymy tekee suuren vaikutuksen!!!

Tarja

Mom left today and we are leaving in 6 days. I know this trip is not going to be the same for me as it was last summer. This trip has all new things in it, and I want to be more open to receive them. I can't wait to get there and see Debra and Marvin again. It's been too long since we had fun together and also since we could talk together.

This week is going to be very busy for us. There's so many things to remember to do. I'm sure six days will pass quickly and we are on our way to California sooner than we think.

I don't know what else to say... I'm just very excited! Not only for what we will do there, but also what God wants us to do, after all He is the one who sent us there and made it possible.

Jenna

Here it starts

Almost everything is done and last preparation is almost ready. First, shortly for you who hasn't been walking with us this Spring. End of the last year God spoke to us to go to California and spend this summer, two months, there. He said to go to be a part of Rivers of Eden even there was nothing going on at that time. Debra and Marvin had just moved back to California. I am a part of Rivers of Eden ministry. God has called me into this ministry and ordained me to walk alongside with Debra and Marvin. Now He said He is sending me to California. And we said "yes" though we didn't see how it would come through. We couldn't see how it would be possible? How Reijo could spend there whole summer, two months, and still keep his job? How could we afford it? And so many other question marks.

But His ways are above our ways and His thoughts are so much higher than our thoughts. We said "yes" in obedience and in faith. By trusting that because He said it, He will bring it forth. He, God Almighty, will open the door for us to go and will arrange everything so, that it will be possible.

This Spring has been time of testing our faith and even all pieces have been falling into places little by little, there has still been times when uncertainty has hit our minds and enemy has tried his best to discourage and bring unbelief. We started by faith and we decided to keep walking by faith. Trusting, that God is above all and He has prepared the way for us to go. That is His promise and we stand upon it.

So now schools are ending and summer is finally here. The journey is ready to begin and excitement is here. This trip is not a vacation where we just spend two weeks as tourists. Now we are going to live on our own among a different nation and culture and language in the same time being very thankful for having friends around us. We leave being curious to look for and pursue what God has planned for us. We seek that so He could change us, open our minds and eyes to see and release us from bondage of our own culture to live in the freedom of His Kingdom.

The idea of this blog is that you could follow us in this journey. Through this blog we will share our thoughts, experiences, our lives and what God is doing in our lives as often as we can. We as a family will write this, all together, so name under the text will show you the writer. Some of these will be in English, some in Finnish.

We also want to encourage you to step out and walk as God has called you to walk and live. Don't limit God, for everything is possible for Him. And so it's possible for us when we walk with Him, we put our trust and faith on Him and love Him.

Tarja

Tästä se alkaa

Viimeiset valmistelut alkavat olla loppusuoralla kesän maiseman vaihdosta varten. Lyhyesti teille, jotka ette ole kulkeneet kanssamme tätä kevättä. Jumala puhui meille jo viime vuoden puolella, että Hän kutsuu meidät Kaliforniaan täksi kesäksi. Hän sanoi, että meidän tulee mennä palvelemaan Rivers of Edeniin, vaikka vielä silloin mitään näkyvää ei ollut aloitettu, sillä Debra ja Marvin olivat vasta muuttaneet sinne itsekin. Olen osa Rivers of Edeniä ja Jumala on minut siihen työhön kutsunut ja asettanut. Nyt Hän sanoi lähettävänsä minut ja meidät Kaliforniaan. Ja me vastasimme "kyllä", vaikka emme vielä nähneet mitään. Työ ei ollut alkanut. Emme voineet nähdä miten se olisi mahdollista. Miten Reijo voisi olla koko kesän pois töistä? Miten taloudellisesti se olisi mahdollista? Ja niin monta muuta kysymysmerkkiä.

Mutta Hänen tiensä ovat korkeammalla meidän teitämme ja Hänen ajatuksensa meidän ajatuksiamme. Vastasimme "kyllä" kuuliaisuudessa ja uskossa. Luottaen, että koska Hän on kutsun antaja, Hän on myös lähettäjä. Hän, Kaikkivaltias, avaa meille oven mennä ja järjestää kaiken niin, että se on mahdollista.

Kevät on ollut uskon koettelemista ja vaikka palaset ovat loksahdelleet kohdalleen pikku hiljaa, silti välillä inhimillinen epävarmuus on iskenyt mieleen ja vihollinen on yrittänyt parhaansa mukaan lannistaa ja tuoda epäuskoa. Mutta lähdimme uskossa liikkeelle ja olemme päättäneet jatkaa uskossa. Uskoen, että Jumala on kaiken  yläpuolella ja on valmistanut meille tien edeltäkäsin. Se on Hänen sanansa lupaus ja siinä seisomme.

Joten nyt, kun koulut päättyvät ja matka viimein alkaa, on jännityksen kutkutusta ilmassa. Matka ei ole lomamatka, jossa vietämme pari viikkoa kyläillen ja turisteina. Asumme omillamme, elämme elämäämme toisessa maassa ja kulttuurissa ja kielessä kiitollisina siitä, että meillä on myös joukko ystäviä ympärillämme. Lähdemme katsomaan uteliaina etsien ja tavoitellen sitä mitä Jumala on varannut meille tämän matkan aikana, jotta Hän voisi muuttaa meitä, avartaa näkemyksiämme ja vapauttaa meitä kulttuurisidonnaisuuksista Jumalan valtakunnan vapauteen.

Tämän blogin idea on, että voit olla osallisena tällä matkalla. Tämän kautta jaamme ajatuksiamme, kokemuksiamme, elämäämme ja Jumalan tekoja elämässämme sen mukaan kuin ehdimme blogia päivittää. Tämä on koko perheen yhteinen blogi, joten tekstin alta löytyy aina kirjoittaja. Osa teksteistä voi olla englanniksi, osa suomeksi.

Haluamme myös tämän kautta rohkaista sinuakin elämään todeksi sen, mihin Jumala kutsuu sinua. Älä rajoita Häntä, sillä Hänelle kaikki on mahdollista. Ja samoin meille, kun me laitamme uskomme Häneen ja rakastamme Häntä.

Tarja