Fitting in

Tämä kuva on toisesta tilanteesta, ei ruuhkasta. :) :) 

Tänään olin yksin liikenteessä autolla ja jotain tapahtui. Ehkä et ihan ymmärrä mitä yritän sanoa, mutta kirjoitanpa kuitenkin. En ole kovin paljon ajellut täällä. Yleensä kotonakin, kun olemme yhdessä liikenteessä, siis Reijo ja minä, hän ajaa. Se menee luonnostaan niin, koska tiedän hänen nauttivan ajamisesta. Oikeastaan nautimme kumpikin, mutta vuosien varrella auto on ollut mulla enemmän käytössä (meillä kun ei ole kahta autoa), joten annan hänen ajaa. Ja tuo sama tavanomainen käyttäytyminen on sitten ollut täälläkin itsestään selvyys. Reijo on ajanut lähes poikkeuksetta nämä viikot, paitsi jos olen mennyt jonnekin itsekseni. Yleensä en, tosin. :)

Tänään menin kuitenkin Beniciaan yksin autolla. Lähdin liikenteeseen aamulla. Radiossa soi kristillinen kanava soittaen ylistys- ja palvontamusiikkia. Kun ajoin liikenteen seassa 5-kaistaisella motarilla kaikki nuo rekat, truckit, henkilöautot, pakettiautot ympärilläni, tunsin olevani osa tuota loputonta autojen virtaa. Tunsin kuuluvani siihen. En ollut turisti, joka miettii miten ja minne olen menossa. Olemme ajaneet nämä viikot Walnut Creekin ja Benician väliä niin monta kertaa, siis lue kymmeniä kertoja, että tiesin tarkalleen mihin olin menossa, minkä kaistan otan, mihin kaistalle siirryn, jotta motarille sisääntulevat pääsevät paremmin liittymään autovirtaan jne.. Nautin tuosta ajamisesta aivan valtavasti.

Muutaman päivän aikana on tapahtunut pieniä asioita, kuten että Mäkkärissä tilaukseni ymmärrettiin väärin ja sain jotain mitä en tilannut tai yrittäessäni tilata postimyynnistä Converset Joelille, tilaus ei mennyt läpi suomalaisen  luottokortin takia. Tai en ole voinut ladata joitain appsejä, kuten Pandora Radiota täällä suomalaisen iTunes tilin vuoksi. Pieniä asioita, mutta kun niitä sattuu useampia, ne alkavat todella ärsyttää. Ne saivat tuntemaan todella, että en kuulu tänne. Ei, en ole amerikkalainen enkä muutukaan amerikkalaiseksi, mutta en tuntenut itseäni ikäänkuin tervetulleeksi. Kun sitten tänään ajelin tuolla motarilla, ensin Beniciaan ja ruuhka-aikana iltapäivällä takaisin, tunsin olevani osa tätä aluetta, näitä ihmisiä, En edelleenkään ollen amerikkalainen, mutta kuuluen tähän hetkeen, tähän aikaan, tähän paikkaan.

Uskon vahvasti, että Jumalalla on meille jokaiselle oma suunnitelmansa. Minun kohdalla tuo suunnitelma pitää sisällään tänä kesänä täällä olemisen. Tiedän sen varmuudella. Vihollinen on kuitenkin yrittänyt ottaa tuon tähän hetkeen kuulumisen tunteen pois tavalla ja toisella. Tänään sain otteen tuosta jälleen. Enkä usko, että menetän sitä enää.

Haluan elää tässä hetkessä, tässä paikassa juuri nyt. Ajalla on merkitystä ja minun tehtäväni on ottaa vastuu tästä hetkestä. Se mitä teen tänään, tuottaa hedelmää huomenna. Mikäli annan tämän hetken valua käsistäni ilman, että olen siinä läsnä, se ei johda mihinkään. Meidän on tarkoitus olla osa elämäämme, osa aikaamme, ei vain olla sivustakatsojia, kun elämä tapahtuu ja menee eteenpäin. Hetkellä on merkitys. Niin myös tällä hetkellä tässä ja nyt minun ja meidän elämässämme. Ihmettelyn ja kummastelun aika on ohi. Oikeastaan sitä ei ole ollutkaan koskaan, sillä Jumala ei asettanut sinua tai minua vahingossa tähän aikaan, vaan tiettyä tarkoitusta varten. Koska minun on tarkoitus olla tässä, silloin tällä olemisella ja elämisellä tässä hetkessä on myös vaikutus. Vaikutus omaan tulevaisuuteeni. Vaikutus joidenkin toisten ihmisten elämään. Sen tulee tuottaa jotain, jossain. Ymmärrätkö? Toivon niin.

Älä anna kenenkään tai minkään olosuhteen tai tapahtuman varastaa sinulta tietoisuutta siitä, että Jumala asetti sinut tähän aikaan ja sinulla on merkitys. Olin melko lähellä antaa sen tapahtua itselleni, oikeastaan se oli jo saamassa otteen minusta. Kiitos Herran Hän on uskollinen ja kun kuljemme rukoillen, Hän on voimallinen näyttämään myös sivuaskeleet ja uskomisen vihollisen valheisiin.

Tarja