4th of July - paraatia, ilotulituksia ...

Niin oli ja meni tämän vuoden USA:n itsenäisyyspäivä. Hmm... kuten Jenna sanoi, tämä blogi taitaa koostua paljolti rinnakkainasettelusta. Ja taisin todeta sen itsekin joskus aiemmin. Mutta niinhän se menee. Suomalaisena toisessa maassa ja kulttuurissa sitä katselee asioita vertaillen ja pohtien. Sitä näkee paljon hyvää, jota toivoisi voivansa omaksua ja tallentaa. Negatiivisia ei tässä paljon tule esille tuotua, mutta ne pyrimme jättämään sivuun.

Olen viettänyt täällä USAssa pari itsenäisyyspäivää; sattuvat sopivasti loma-aikaan näin heinäkuun alussa. Lisäksi olen ollut kerran Arabiemiraateissa heidän kansallispäiväjuhlansa aikaan joulukuun alussa. Kummassakin maassa olen ollut keskellä juhlintaa, joka aidosti yhdistää ihmiset keskenään ja tuo heidät juhlimaan yhdessä. Toki kesäinen lämpö ja hyvät sääolot luovat toisenlaisen juhlinnan mahdollisuuden kuin meillä itsenäisyyspäivän aikaan pakkasissa, mutta jotain meillä on kadoksissa.

Kun istuin katselemassa kaupungin paraatia Beniciassa, mietin tätä. Ihmiset toivat jo edellisenä iltana tuolinsa 1st streetin varteen, jotta saivat hyvät paikat katsella paraatia 24h myöhemmin. Peitot oli valmiiksi levitettyinä nurmikoille puiston reunassa. Ihmiset kerääntyivät sinne tunteja ennen varsinaista paraatia ja juttelivat ihmisten kanssa, jotka istuivat vieressä siitä huolimatta tunsivatko he näitä vai ei. Tunnelma oli todella korkealla. Paraatin kulkiessa ohitsemme ihmiset juttelivat keskenään ja kommentoivat toisilleen, meillekin, vaikka emme tunteneet näitä ihmisiä. Juhla oli yhteinen ja tunnelma sen mukainen. Pienet lapset olivat puettuina sini-puna-valkoisiin asuihin yleisön joukossa juhlan kunniaksi. Liput heiluivat autoissa ja kaikenlaiset sini-puna-valko rusetit ja koristeet koristivat autoja.

Ja mitä tuo paraati piti sisällään? Kaupungin johtoportaan esittelyn kaupunginjohtajasta alkaen, tanssivia nuoria, zumbaavia aikuisia, veteraaneja, vanhoja autoja, soutuklubin esittelyä, palokuntaa, poliisia, museota ym. kaupungissa olevaa kerhoa ja yhdistystä.

Seuraavan päivän ilotulitukseen, joka oli vasta illalla auringonlaskettua, ihmiset tulivat jo hyvissä ajoin aamupäivästä tuoden jälleen tuolinsa, peitteensä, aurinkovarjonsa ja telttansa rantaan saadakseen hyvät paikat. Iltapäivällä tunteja ennen ilotulituksia perheet tulivat rantaan ja viettivät siellä aikaa piknikin merkeissä lasten leikkiessä toistensa kanssa ja tuulessa oli hyvä lennätellä leijoja. Illalla tuo ranta sitten täyttyi vieri vieressä istuvista ihmisistä, jotka saapuivat katsastamaan tämän vuoden räiskintää. Jälleen jutellen ja tervehtien ja nauraen ja huomioiden toisia.

Vastaavaa juhlintaa oli myös Arabiemiraateissa. No, siellä kaikki on tietenkin monin verroin komeampaa, kalliimpaa, hienompaa, suurempaa jne. Joten juhlia kesti viikon. Ja rakennuksia ja tien varsia koristivat mitä värikkäimmät värivalot. Autot oli koristeltu Sheikin kuvin ja lipun värein. Ilotulituksia oli ilta toisensa jälkeen ja autot täyttivät kadut ja töötöt soivat kilpaa yötä myöten.

Mutta se mikä eniten molemmissa vaikutti minuun on se, että itsenäisyys- ja kansallisuuspäivä on koko kansa juhla. Arabiemiraateissa se on kaikkien asukkaiden juhla, niidenkin jotka ovat työssä siellä. Jokainen otti juhlan omakseen. Samoin täällä USAssa. Tämä on koko kansa juhla ja ihmiset nauttivat siitä, ystävien ja perheiden kanssa yhdessä olosta ja kaikesta oheistoiminnosta, jota juhla tuo tullessaan. 

Jos vertaan tätä koto-Suomeen, niin mieleeni nousee lähinnä kuva siitä, miten päivän kohokohta on kynttilät ikkunalla ja illan Linnan juhlien seuranta tv:stä. Missä on itsenäisyytemme ilo? Eikö sitä olisi syytä iloita ja juhlistaa koko kansa voimin enemmän kuin yhdessä katsomalla omalla sohvalla kuinka Linnassa tänä vuonna juhlitaan? En sano, etteikö veteraaneja pitäisi muistaa! Todellakin! Ilman heitä meillä ei olisi itsenäisyyttä. Mutta eikö siihen kuitenkin voisi tuoda hieman enemmän väriä kuin nykyisin tapahtuu? Ja iloa! Onhan juhla sentään ilon juhla!! Pelkäämmekö lyövämme yli niin paljon, että mieluummin emme tee mitään...? Joskus tuntuu siltä, että me suomalaiset otamme varman päälle ja mieluummin vaisumman kautta, ettei vain mene yli ja meitä sanota liian äänekkäiksi. Kunnioitus on hyvä asia, mutta sen ei pitäisi viedä iloa eikä riehakkuuttakaan. :)

Tiedän toki, että jotkut ihmiset juhlistavat sitä omin voimin ja se on hienoa. Jokainen voi tehdä tässä kohtaa oman ratkaisun. Mutta oikeastaan enemmän kuin vain itsenäisyyspäivän juhlinta haen sitä yhteisöllisyyttä ja yhdessä iloitsemista ja juhlimista ja yhteen tulemista, joka täällä on vahvaa. Meillä juhlinta on melko poikkeuksetta sama kuin reilu alkoholin käyttö. Toki täälläkin alkoholia käytetään, ja liikaa. Mutta ei näissä tilanteissa, missä olen ollut mukana.

No, muutama ajatus tässä vähän väsähtäneenä näistä jatkuvista helteistä ja paljosta menemisestä.