Kotona ---

Yli 10 000 lentokilometriä ja reilu 20 tuntia matkustamista takana. Toisin sanoen kotona jälleen. Ruisleipä!! Suihku, jossa vipuhana sekoittajalla!! Oma sänky!! Puhtaat lakanat ja siivottu koti sekä jääkaapissa muutakin kuin valot; kiitos ihanien kesävieraiden, jotka vierailivat meidän poissaollessa. Toivottavasti seuraavan kerran olemme kotona!!! :)

Tulevina päivinä on aikaa puntaroida tarkemmin mitä kesä tuotti. Nyt vielä painaa väsymys ja aikaero. Ensimmäinen kävelyreissu kauppaan eilen illalla toi esiin karun todellisuuden. Liian moni ihminen kulkee toisen ohi katseen kohtaamatta ikään kuin omassa kuplassa. Kuinka monta yksinäistä auttaisi jo se, että vastaantuleva kohtaisi katseella, antaisi pienen hymyn edes puhumattakaan ystävällisestä tervehdyksestä. Tai kaupan kassalla olisi muutakin kuin rahanvaihtoa. En muista montaa kauppareissua viimeisen kahden kuukauden ajalta, jolloin ei olisi tullut juteltua ja naurettua kassaneidin tai -herran kanssa. Ja kuinka positiivisen ja kuuluvaisuuden tunteen tuo pieni hetki saakaan aikaan. Se luo yhteyden ihmisten välille ja saa aikaan tunteen, että on osa suurempaa kokonaisuutta. Ei irrallinen pala, vaan kytkeytynyt toisiin. Muutos alkaa minusta, tiedän sen. Mutta mitä suurempi joukko on se, josta muutos alkaa, sen suurempi muutoksen vaikutus on. Toivon itse, että en valu takaisin puhumattomuuden hiljaiseen maailmaan. Ja tarkoitan tällä tuntemattomille puhumista ja toisten kohtaamista.

Täytyy myöntää, että shoppailu ei innosta laisinkaan. Katselin kauppareissulla hintoja ja väistämättä mielessä pyörii dollarit ja vaikka Amerikka kauhistelee ruuan ja bensan hinnan nousua, niin suomalaisena kaikki on kuitenkin vielä halpaa. Hinnat dollareissa olivat halvempia kuin euroissa täällä puhumattakaan jos miettii mikä ero on, jos dollarit muutetaan euroiksi... Kai tähän taas tottuu nopeasti, pakkohan sitä on ruokaa ostaa ja autokin tarvitsee polttoainetta.

Nämä näin ensitunnelmista. Tuntuu hyvältä olla kotona, mutta paljon on ajatuksia ja mietteitä. Huomenna hakemaan Frodoa 2 kuukauden täysihoidosta. Liekö joudumme lahjomaan hänet matkaamme....? Jos meillä oli upea kesä, niin oli varmasti Frodollakin. Hän pääsi osaksi laumaa. Täytyy myöntää, että en ollut ollenkaan niin varma, että Frodo olisi laumaeläin. Mutta jo viikon kokeilu keväällä osoitti, että olin väärässä. Ja oli melko lähellä, että pieni chihuahua vauva ei tarttunut matkaamme. Tuo vauva oli kyllä ihan yli-ihana ja niin suloinen. Joku jätti tuon pennun yksin seikkailemaan Safeway ruokakaupan parkkipaikalle. Siellä tuo pieni ehkä 10 vkon ikäinen taapero kulki harhaillen ja etsien turvaa. Ystävämme pelasti sen sieltä kysellen ensin kaikilta ihmisiltä parkkipaikalla ja kaupan läheisyydessä oliko kukaan tietoinen omistajasta. Omistajaa ei löytynyt. Pentu sai heiltä nyt hyvän kodin. Ja nimekseen Stella. Surullista, mutta tarinalla oli onnellinen loppu.

Tarja